Kun kaipaan hetken ihan omaa aikaa, pienen rentoutumistuokion omien ajatusteni kanssa, huomaan hakeutuvani kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan. Vietän Tampereen keskustassa viikottain aikaa ja monesti palaverien ja kuvauskeikkojen väliin jää hetki, jolloin ehdin istahtaa lempparikahvilani penkkiin. Mutta yksistään kahvikupponen ei tähän rentoutumishetkeen riitä. Jotta kahvihetki Robert’silla olisi täydellinen, ensin täytyy rutiininomaisesti kivuta hieman ylemmäs.

Stockmannille päästyäni ajan hissille heti ensimmäiseksi Akateemiseen kirjakauppaan. Kiertelen ja kaartelen pokkarihyllyjä, tutkin alekasoja ja metsästän hyvää uutta luettavaa. Valikoima on tuossa suurehkossa kirjakaupassa niin valtava, että ennen kuin valinnanvaikeus iskee, pyrinkin tekemään nopean päätöksen. Kassan kautta kassiini päätyykin monesti se ensimmäinen kirja, joka kulloinkin kiinnittää huomioni. Seuraavaksi onkin sitten aika pähkäillä, mitä tilata kirjan kaveriksi Robert’silla. Kahvia ja siivu kakkua? Teetä ja tuorepuuroa?

Pari viikkoa sitten kirjan valitseminen oli varsin helppoa. Kassan tuntumassa oli pino Tove Janssonin kirjoja, pieniä opuksia, jotka kätkivät sisuksiinsa kaksi tarinaa, Kertomuksen näkymättömästä lapsesta ja Kuusen. Pieni suloinen kirja kustansi 8,90€ ja huomattuani, että jokaisesta myydystä kappaleesta lahjoitetaan neljä euroa Oxfamin hankkeisiin, ostin vielä samasta kirjasta toisenkin kappaleen joulupakettiin käärittäväksi. Oxfam tukee naisia ja tyttöjä ympäri maailman, joten toivotaan, että tämä kirja löytyy tulevana aattona monista joulupaketeista.

Täydellinen hengähdyshetki. Hetki omaa aikaa. Minun aikaani.