On se muuten kumma, että kun jotain oikein kissojen ja koirien kera metsästää, sitä ei taatusti löydy. Ei taatusti, vaikka viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana olisit nähnyt etsimääsi asiaa joka paikassa viikoittain.
Olin päättänyt nimittäin palata vuoteen 1997. Silloin minä ja pikkusiskoni saimme mummulta laivatuliaisina äärimmäisen katu-uskottavien m&m’s-eväsboksien lisäksi Adidaksen kolmiraitaverkkarit. Minä oranssimustat ja Roba mustavalkoiset. Roosalla kävi vielä parempi tuliaismunkki kuin minulla, sillä luonnollisista syistä, hän peri vielä vuosien varrella tuon minunkin päheän asuni.
Sattuneesta syystä näistä lapsuuden aarteista ei ollut enää apua tässä must-have-kuumeessani. Olin mielessäni nimittäin luonut talvisen vision asusta, johon kuuluisi pitkä villakangastakki, pehmeä neulepusero, mustavalkoiset Addun verkkarit ja mukavat mustat nilkkurit ja tämän lookin luodakseni, oli ostoslistalla keikkunut jo jonkin aikaa nuo legendaariset kolmiraidat. Käytännöllisellä hankinnalla olisi taatusti käyttöä.
Collegehousuja olisi kyllä kaupoista löytynyt pilvin pimein, mutta niitä silkkisen pehmeitä verkkareita ei. Hakusessa ei ollut kokopuku, joten etsintä ei tuottanut aluksi minkäänlaista tulosta. Nappeja en toki kaivannut, mutta malli saisi olla liehupunttien sijasta hieman kapeampi.
Ja sitten, napakymppi! Lielahden Intersportin lastenosasto vastasi haaveisiini ja äitini teki huippulöydön rekeiltä shoppailukierroksellamme. XL-kokoiset lastenpöksyt istuivat ihan superkivasti tämän ikuisen lapsen kinttuihin.
Siinä ne nyt sitten ovat ja visioni tuosta eriskummallisesta asusta pääsi toteutukseen jo eilen. Se herätti työkavereissani hieman hilpeyttä. Saas nähdä mitä te tykkäätte..
Ps. Olinkohan vähän ihastunut tuohon kesäpaikallamme tikkaa heittävään poikaan? Tai sitten ilmeeni vain kertoo suuresta ihastuksesta nappiverkkareitani kohtaan..
