Me naiset saamme usein äärettömän nerokkaita älynväläyksiä. Esimerkiksi tällaisia:

Noora: ”Ostetaan meille tuo uusi Uncharted 4 yhteiseksi kihlavuosipäivälahjaksi!”
Matti: ”Ööö.. mitä?”
Noora: ”Pelataan sitä sitten yhdessä ja kummankaan ei tarvitse vaivata päätä millään vuosipäivälahjapohdinnoilla.”
Matti: ”Mutta onkohan se nyt ihan sun tyylinen pelikään..”
Noora: ”Joo on varmasti!”

Miekkonen myhäili tässä vaiheessa tyytyväisenä itsekseen, kun selvästikin oletti, että tyttöystävä ei kiinnostu hankinnasta ja hän saa itse, omassa rauhassaan, pelailla peliä läpi. Puhumattakaan siitä, että hänen ei tarvitse mietiskellä mitään yllätyslahjoja.

Noora: ”Joko on mun vuoro, Mattiiiii, MUN VUORO! JOKO ON MUN VUORO?!”
Matti: ”Mä pelaan nyt vielä tämän kohdan.. Tää on vaikee..”
Noora: ”ANNA MÄ KOITAN!”
Matti: ”Oho. Ootko pelannut tätä aiemmin..”

Poikaystävälle tuli selvästikin yllätyksenä, että tyttöystävän nuoruudessa vietetyt tunnit konsoliohjain kädessä ovat tuottaneet tulosta, ja tyttökin osaa pelata seikkailupeliä (..jonka päähenkilö on muuten melko KUUMA).

Matti: ”Koska on mun vuoro?”

Noora: ”Mä meen nyt tän osion loppuun. Tuotko mulle bissen?”

Uncharted 4, I’m #addicted.