Tänään syödään mustaamakkaraa aamupalaksi, tehdään päiväkävely Tammerkosken varrella, piipahdetaan munkkikaffeille Pyynikin Näkötornille, popitetaan Popedaa autoradiosta, ihaillaan näkymiä Näsinneulasta ja illalla tavataan torilla. Jos päivää viettäisi paljasjalkaisen manselaisen toiveiden mukaan, se sujuisi kutakuinkin noin.

En edelleenkään ole kääntänyt takkiani tai vaihtanut fanipaitani värejä, mutta olisihan se nyt huumaavan hienoa jos tamperelaisten kiakkokausi päättyisi mestaruuteen. Siksi päivän toiveasussa pukeudutaan tänään oranssiin ja siniseen. Ja jos oikein alkaa hävettää, voi päälle kiskaista trenssin, jonka alle piilottaa fanipaitansa. Silmiin kerros sinistä ripsaria ja hallille. Jep, mäkin olen taaaaas menossa. Olen niin kova jääkiekkofani, että illalla voisi harmittaa pirusti jos en olisi hallissa. Siispä ilveskissanainen hipsii tänäänkin Hakametsään. Mutta mitään fanipaitoja en päälleni pue, oranssi ja sininen eivät vaan yksinkertaisesti käy väriyhdistelmänä yhteen..

Äitini oli viime viikolla katsastamassa autoaan ja yhtäkkiä kännykkääni ilmestyi viesti:

Äiti: ”Patrik Laine sai kortin, minä ja Aamulehden toimittajat pääsimme ensimmäisenä onnittelemaan.”
Noora: ”Apua! Vau! Missä selfie?”
Äiti: ”No ei otettu.”
Noora: ”Mitä?! Miksei?! Nimmari ees?”

Eikä mennyt kauaakaan, kun Whatsappiin kilahti tuo kuva. Mami oli vielä kipittänyt uudestaan jutulle, kun päätti, että kuva on sittenkin saatava.

Ja nimmarikin löytyy. Kirjoitettuna pysäköintilappuun.

Tätä ihmepoikaa myönnän hieman jopa fanittavani.

It’s hockeynight! Go Tampere, go!